sunnuntai 1. lokakuuta 2023

Syystunnelmia

Syksy on ollut poikkeuksellisen lämmin ja koiratarhan edustalle istutetussa köynnösruusussakin on vielä muutama nuppu tuloillaan. Kukkaloisto oli luonnollisesti kuitenkin heinäkuussa parhaimmillaan. Kesä on nyt jo kaukana ja jo lokakuun puolella mennään. Treenikelien osalta toivottavissa olisi hieman viileämpiä kelejä. Mönkijäkin on juuri menossa huoltoon ja sitten kelpaisi taas huristella. Sääennuste näyttääkin lupaavan kelien viilenemistä.


Koiratarhan ruusu heinäkuussa, uskokaa tai älkää tämä ruusu on istutettu vasta keväällä 2022! Urokset kenties käyneet lannoittamassa :)




Karpaloita 


lauantai 29. heinäkuuta 2023

Hei hei heinäkuu

Tänäänkin on sadepäivä eli taas on siis hyvin aikaa hieman päivitellä blogia. Viikko sitten kasvattimme Dante, Polar, Susi, Tiuku, Naava & Ellu täyttivät neljä vuotta eli ovat nyt parhaassa rekikoiran iässä. "Pentujen" emältä Joikulta löytyi nisäkasvain, joka hiljan leikattiin ja samalla Joikulle tehtiin myös kohdunpoisto. Kasvain lähetettiin patologille tutkittavaksi ja kasvain oli onneksi hyvälaatuinen. Joiku on toipunut leikkauksesta hyvin ja vietti toipumisajan tietysti täysin sisäkoiran elämää. 

Joiku kukkaniityllä


Pennut pikkuisina kesällä 2019

Ressu on jatkanut laumaan sopeutumista hyvällä mallilla. Meille muuttaessaan Ressu aluksi vain katseli, kun muut koirat ulvoivat, mutta ei itse halunnut osallistua ulvontaan. Nyt Ressu katsoo jo kuuluvansa täysvaltaisesti laumaan ja antaumuksella ulvoo muiden mukana. Ulvominen on huskeille tyypillistä laumakäytöstä ja kommunikointia ja huskyt yleensä ulvovat iloisina ihmisten tullessa kotiin tai pitävät laumaa yhdistävän "aamu/iltahartauden" tai jos hälytysajoneuvo ajaa kuuloetäisyydellä ohi sireenit päällä. 


Ressu on myös retkiseurakoirana päässyt kokeilemaan kanootin kyydissä olemista, joka onkin sujunut varsin mukavasti ja Ressu myös ui hyvin mielellään, joten vesielementti ei Ressua pelota. Kokonsa puolesta minihusky on isoja huskeja hieman turvallisempi valinta melontakaveriksi siinä mielessä, että hädän tulleen minihusky olisi huomattavasti helpompi nostaa takaisin jos kanootti kaatuisi ym. 


Teijon kansallispuistossa

Suomalainen orkidea










sunnuntai 25. kesäkuuta 2023

Ressu

Pitkästä aikaa ehtii näin sadepäivänä päivitellä hieman taas blogia. Valon ja keskikesän juhlaa on juuri vietetty ja koiramaiset harrastukset ovat keskittyneet nyt luonnossa patikointiin ja etenkin hellepäivinä rauhalliseen ulkoiluun juoksutarhassa. Koiralauma on kevään aikana myös kasvanut ja toukokuussa laumaamme muutti Ressu (Northern Heart Great Reset). Ressu on kaksivuotias narttukoira ja tuli meille toisen sijoituskodin kautta sijoitukseen. Ressu ei muusta laumastamme poiketen olekaan rekikoira vaan ihan täysin seurakoira. Ressu sopii kuitenkin porukkaan varsin hyvin ja laumamme lyhyesti tiivistäen edelleen kuitenkin koostuu "huskeista", sillä Ressu onkin nimittäin thulen minihusky! Thulen minihusky on suomalainen jalostusprojekti, jossa on kiinnitetty erityistä huomiota geneettiseen monimuotoisuuteen. Rodun kantakirjat ovat yhä auki ja thulen minihusky ei siis ole vielä tunnustettu roduksi minkään kenneljärjestön toimesta. Thulen minihuskyt ovat säänkestäviä, erinomaisia lenkki- ja retkeilykavereita ja niiden ulkonäössä ja myös luonteessa on paljon samoja miellyttäviä piirteitä kuin siperianhuskeissa, mutta tosiaan kyse on täysin seurakoirista. Lisää thulen minihuskeista voit lukea täältä.

Ressu tupasvillojen keskellä



Ressu on sopeutunut laumaamme hyvin. Alkuun Ressu kyllä jännitti, mikä onkin ollut varsin ymmärrettävää, koska uuteen laumaan muuttaminen on ollut Ressulle kuitenkin hyvin iso kokemus ja muutos. Ressusta on kuitenkin suhteellisen nopeasti kuoriutunut iloinen "höpöttäjä" ja seurakoiralle tyypilliseen tapaan Ressu viihtyy hyvin mielellään ihmisten seurassa ja helmoissa pyörien, kun muu lauma juoksutarhassa juoksee pitkin tiluksia. Ressu on minihuskyksi hieman isohko, mutta meille paremmin sopiikin tälläinen "midiversio" ja Ressu on hieman pikkuruista siperianhuskynarttua pienempi. 

Alla muutamia muita kuvia keväältä ja kesältä. 

Nuuksion kalliomaisemaa

Nokkosperhonen

Susi




Suopursu

Suokukka


Villiruusu




lauantai 11. maaliskuuta 2023

Kevätaurinkoa ja rekiajeluita

Talvi palasi kuitenkin ja kauniita aurinkoisia kevättalven päiviä on riittänyt ja olosuhteet rekiajeluille ovat olleet näin maaliskuunkin puolella vielä varsin otolliset. Sääennuste lupaa ensi viikolle selvästi jo lämpimämpää, mutta vielä ainakin tämä viikonloppu saadaan nauttia talvisesta säästä. Kevät tekee kyllä kovasti jo tuloaan. Olen jonkin aikaa jo odottanut koska ensimmäiset teeret saapuvat "takapihallemme" soitimelle ja viime viikon torstaina teeret vihdoin saapuivatkin ensimmäisiä kevään tanssahtelujaan pitämään. Kevätaamut pian täyttävät sointuva pulputus ja suhina. Tällä viikolla myös ensimmäiset laulujoutsenetkin ovat saapuneet joelle ja joutsenet satuimmekin juuri bongaamaan ensimmäistä kertaa reen jalaksilta, kun joutsenet juuri lensivät ylitse. 

Rekiajeluiden lisäksi olemme käyneet nauttimassa talvisesta luonnosta toki myös jalan lähimaastoissa sekä hieman kauempanakin. Koirien kanssa luonnollisesti tuleekin ulkoiltua paljon vuodenajasta riippumatta ja huskyt lähtevät aina iloisina mukaan. 



Dante





Susi kieli pitkänä, katse kenties eväissä?





Hiusjäätä


Tiuku


Polar kauhoo lumessa

Montako koiraa onkaan kuvassa?

lauantai 21. tammikuuta 2023

Lunta, vettä ja jäätä

Talvi etenee ja tammikuussa ollaan. Päivien pitenemisen jo huomaa ja kevään odotus hiipii mieleen. Pääsimme starttaamaan rekikauden jo joulukuun alussa eli suhteellisen aikaisin, mutta talvi täällä meidän nurkilla on valitettavasti ollut melko epävakainen. Lunta ehti olla välissä uutisotsikoidenkin mukaan enemmän kuin Lapissa ja talvitunnelma oli parhaimmillaan, mutta niin vain vesisateitakin saapui runsain mitoin ja nyt kovalla työllä tehdyt rekiurat ovat muisto vain. Meidän kotiurat jäivät siis aluksi tulvaveden alle ja nyt uusi pakkasjakso on jäädyttänyt niityn luistinradaksi. Jälleen on siis meneillään vähän kehnompi kausi kelien osalta tämän rekikoiraharrastuksen suhteen. Saa vielä nähdä miten talvi tästä etenee. 


Rosvo

Pave

Joulukuun puolella jouduimme hyvästelemään veljekset Paven ja Rosvon (Mustankallion Bavel & Bandit). Molemmat ehtivät juuri täyttää 13 vuotta joulukuun alussa. Askel alkoi molemmilla jo painaa sen verran, että jouduimme tekemään raskaan päätöksen ja päästämään veljekset yhdessä revontulivaljakkoon. Pave ja Rosvo olivat aikanaan hyvin tärkeässä roolissa valjakossa ennen eläköitymistään, ennen kaikkea Pave ja Rosvo olivat kuitenkin tietysti tärkeitä ystäviä ja lauman jäseniä. Viime vuosi sisälsi paljon menetyksiä, kun jouduimme hyvästelemään myös Kayimin lokakuussa ja Danjan kesäkuussa. 




Yllä kuva Taivalkosken kisoista vuodelta 2015, jossa johdossa Pave Demin kanssa ja pyöräkoirina Rosvo ja Danja. Niin se aika vierii. Paljon on mukavia muistoja jäänyt koirien kanssa tehdyistä reissuista ja tietysti ihan päivittäisestä laumaelämästä. 

Nyt Demikin on ehtinyt kypsään ikään ja täyttänyt 10 vuotta. Seuraavaksi vanhin koira laumassa on Brave 9 vuotta ja seuraavina tulevat Joiku ja Halti 8 vuotta. Nyt olemme ajaneet koiria enemmän kahdessa eri tiimissä eli ns. senioritiimissä ja nuorempien (ja samalla vauhdikkaampien) tiimissä. Ajettu on toki myös ihan senkin mukaan miten keliolosuhteetkin ovat ajamisen tänä talvena mahdollistaneet. Edessä on kohta valjakon pieneneminen yhteen neljän koiran valjakkoon, kun seniorit jäävät pikkuhiljaa ansaitulle eläkkeelleen. Omat kasvatit eli kolmevuotiaat Susi, Tiuku, Dante ja Polar muodostavat kuitenkin varsin kivan neljän koiran tiimin ja näistä on helppo vaihdella koirien paikkaa johtoon tai pyörään. 


Joulukuun alussa ensimmäisiä rekiajoja, johdossa Tiuku ja Susi


Ennen vesisateita, johdossa tällä kertaa Tiuku ja Dante