Kennel


Hiihtämässä Lapissa 2000-luvun alussa.

Olen Anna Rajasilta. Asun Etelä-Suomessa Lohjalla yhdessä avomieheni Aleksin sekä koiralaumamme kanssa. Laumaamme kuuluu myös Kisu-kissa. Treenaamme koiria yhdessä Aleksin kanssa. 

Koiraharrastus perheessäni alkoi vuonna 1996, kun ensimmäinen koiramme Hukka (Sua-Unit Hukka) saapui perheeseemme. Hukka oli rodultaan alaskanmalamuutti. Hukan saapuessa olin itse vasta 6-vuotias, joten olen pyörinyt rekikoirien parissa pikkutytöstä asti. Ensimmäisiä kokemuksiani rekikoiraharrastukseen oli, kun istuin Hukan vetämän pulkan kyydissä järven jäällä. Kerran jopa tipuin pulkkani kanssa avantoonkin, mutta sekään ei intoa latistanut. Ei mennytkään kauaa siihen, että Hukka sai kaverin toisesta malamuutista Wahosta (Fi Ch Initqenu Waho) keväällä 1998. Waho oli ensimmäinen virallinen oma koirani ja opetin Waholle peruskäytöstapoja ja temppuja ym. mutta Wahon kasvaessa isoksi olin itse vielä liian pieni yksin taluttamaan aikuista urosmalamuuttia. Piti siis odottaa muutama vuosi ja vuonna 2002 meille muutti malamuutti Nanuq (Mukluk Yaye-Non), jonka kanssa aloin harrastamaan tottelevaisuuskoulutusta ja junior handleria ja pääsin myös itse ajamaan koiravaljakkoa.

Ensimmäinen siperianhusky tuli kuvioihin mukaan vuonna 2005, kun pohjoisen lomareissulta malamuuttien kanssa matkaan tarttui Taivalkoskelta Timo Jokelan Finn-Jann-huskysafarilta Lefa (Hopevuoren Leif). Lefa oli hieno, vanha ja kokenut kilpa- ja safarikoira ja tuli meille valjakonvahvistukseksi ja eläkepäiviään viettämään. Lefa oli juossut nuorempana pitkän matkan kilpailuissa Yukon Questilla asti ja oli erittäin upea koira. Aloitin valjakkoajon siis malamuuttivaljakolla ja pikkuhiljaa valjakosta muodostui malamuuteista ja siperianhuskeista koostuva sekavaljakko. Päätin kuitenkin jatkaa harrastusta siperianhuskeilla. Kesällä 2016 minulle tuli mahdollisuus hankkia Ruotsista nuori alaskanhuskyuros Brave (Lowlandstrail Brave). Olin jo entuudestaan ajanut muiden alaskanhuskyvaljakoilla ja päätin ottaa omaankin valjakkooni yhden kovataustaisen allun vertailupohjaksi. Brave oli juossut Ruotsissa johtajana 16-koiran valjakossa ja Bravella on sukutaulussaan mm. myös Iditarod (vuonna 2003) ja Finnmarkslopet 1000-kilpailujen (vuosina 1999 & 2001) voittajavaljakossa juossut Skogens Takk sekä Finnmarkslopet 1000 voittaja 2001, 2004 ja Iditarod-voittaja 2003 ja 2005 Skogens Svarten.

Tarhat 2017

Koirat juoksemassa pihalla

Harrastan koirieni kanssa valjakkoajoa ja vuodenajasta ja hieman lumitilanteestakin riippuen koirien kanssa mennään joko mönkijällä tai kärryllä tai reellä tai kickbikella/kicksparkilla. Valjakkotouhujen lisäksi olen harrastanut myös tottelevaisuuskoulutusta ja käynyt myös Kennelliiton tottelevaisuuskoulutusohjaaja-kurssin vuonna 2009, mutta valjakon kasvamisen myötä tokoharrastus on jäänyt taka-alalle ja ensisijainen harrastukseni on valjakkoajo ja kaikenlainen muu luonnossa liikkuminen ja retkeily. Silloin tällöin kilpailen myös valjakollani. 

Kennelnimi Yaye-Non on myönnetty minulle vuonna 2008. Nimi tulee jo edesmenneen lellikkini Nanuqin virallisesta nimestä ja on potawatomia ja tarkoitta "naurava/naurua" ja mielestäni kuvastaa hyvin malamuuttien ja huskien iloista ja elämänhaluista luonnetta ja on siksi kennelnimeksi valittu. Olen kasvattanut yhden vuonna 2019 syntyneen siperianhuskypentueen, josta meille jäi kotiin neljä pentua. 




   © Tanja Loukusa








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti