Huh huh taas on jo yli puoli vuotta vierähtänyt sitten viimeisimmän blogipäivityksen! Vaikka kirjoitustahti onkin hidas, niin ei tätä blogia vielä ole kuopattu ja vaikka blogit yleisesti alkavatkin olla muinaisjäänteitä, niin on ainakin itselle kiva kerätä talteen pieniä kuvia ja palasia koiraharrastusvuosilta.
Saimme tänä vuonna nauttia kauniista lumisista pakkaspäivistä enemmän kuin viime vuonna ja reelläkin pääsimme mukavasti ajelemaan. Kisoihin ei ollut tänäkään vuonna kaipuuta, vaan kotiurilla mentiin. Tänä talvena ajoimme suurimmaksi osaksi Aleksin kanssa kumpikin omilla kahden koiran valjakoilla, vaikka hieman myös neljän koiran kokoonpanollakin eli samanaikaisesti kaikilla varsinaisilla rekikoirillamme. Vuosien kuluessa sitä on valjakko pienentynyt, mutta on pienemmilläkin kokoonpanoilla oikein mukava ajaa, kun koirilla on motivaatiota ja menohaluja ja ura luistaa.
Ressukin on tänä vuonna saanut valjaat ylleen ja päässyt hiihtokaveriksi, vaikka ei rekikoira olekaan, mutta retkiseurakoiralle tämäkin on oikein sopivaa puuhaa. Ressu on kieltämättä myös hiihtokaverina siperianhuskeja miellyttävämpi, sillä siperianhuskeilla on hieman liikaa vauhtia ja voimaa omiin hiihtotaitoihin nähden :)
Lauman vanhin koira Halti nauttii makeasta papparaisen elämästä ja mukavuuksista ja talven kovimpien pakkasjaksojen aikaan Halti valitsi nukkua yönsä sisällä pörröpedillä. Pian tästä seurasi se, että iltapalan jälkeen kaikki muutkin koirat pyysivät sisälle pääsyä ja meillä olikin yhtäkkiä koko lauma nukkumassa yöt sisällä. Oikeastihan huskyt eivät pakkasta pelkää eikä täällä etelässä juuri ollut yli 20 asteen ylittäviä pakkasiakaan, mutta kyllä huskytkin nauttivat mielellään mukavuuksista ja huskeille on toisaalta myös tärkeää, että lauma on yhdessä koossa.
Valjakkoajon lisäksi olemme nauttineet pienistä talviretkistä ja nyt mieli siintää jo kohti tulevia kesän retkiä.
 |
| Ressu Nuuksiossa, haaveilee kenties omasta makkarasta? |
Kevät tuntui tulevan tänä vuonna selvästi etuajassa. Menneinä vuosina maaliskuussakin on vielä päässyt ajamaan reellä, mutta talvi päättyi selvästi kyllä helmikuuhun. Valjakkoharrastus on valjakon koon pienemisen lisäksi muuttunut paljon myös talvien lyhenemisen (ja joinakin vuosina väliin jäämisenkin) vuoksi. Sulan maankin aikaan voi tietysti harrastaa, mutta eihän se kärryllä tai mönkijällä ajaminen hiekan hampaissa narskuen kuitenkaan ole sama kuin kauniissa pakkassäässä reellä ajellessa.
Nyt pihalla jo ensimmäiset krookukset ja sinivuokotkin ovat kukassa ja niityllä ja lähipelloilla jo muutama viikko sitten on ollut ensimmäisiä joutsenia ja kurkia.
