Kennel



Olen Anna Rajasilta. Asun Etelä-Suomessa Lohjalla yhdessä avomieheni Aleksin sekä koiralaumamme kanssa. Koiravaljakkoajo ja huskylauman kanssa eläminen ovat meille oikeastaan enemmän elämäntapa kuin vain pelkkä harrastus. Treenaamme koiria yhdessä Aleksin kanssa ja eläimet ja luonto ovat sydäntämme lähellä. 

Koiraharrastus perheessäni alkoi vuonna 1996, kun ensimmäinen koiramme Hukka (Sua-Unit Hukka) saapui perheeseemme. Hukka oli rodultaan alaskanmalamuutti. Hukan saapuessa olin itse vasta 6-vuotias, joten olenkin siis kasvanut koirien parissa jo pikkutytöstä asti. Ensimmäisiä kokemuksiani rekikoiraharrastukseen liittyen oli se, kun istuin Hukan vetämän pulkan kyydissä järven jäällä. Kerran jopa tipuin pulkan kanssa avantoonkin, mutta sekään ei intoa latistanut. Ei mennytkään kauaa siihen, että Hukka sai kaverin toisesta malamuutista Wahosta (Fi Ch Initqenu Waho) vuonna 1998. Waho oli jaetusti minun ja äitini nimissä ja Waho oli ensimmäinen virallinen oma koirani. Opetin Waholle peruskäytöstapoja ja temppuja ym. mutta Wahon kasvaessa isoksi olin kuitenkin itse vielä liian pieni yksin taluttamaan aikuista urosmalamuuttia. Piti siis odottaa muutama vuosi ja vuonna 2002 meille saapui malamuutti Nanuq (Mukluk Yaye-Non), jonka kanssa aloin harrastamaan tottelevaisuuskoulutusta ja junior handleria ja pääsin myös itse ajamaan koiravaljakkoa.


Minä 8-vuotiaana Wahon kanssa

Hiihtämässä Lapissa malamuuttien (Waho & Hukka) kanssa 2000-luvun alussa

Ensimmäinen siperianhusky taas tuli kuvioihin mukaan vuonna 2005, kun pohjoisen lomareissulta malam
uuttien kanssa matkaan tarttui Taivalkoskelta Finn-Jann-huskysafarilta Lefa (Hopevuoren Leif). Lefa oli hieno, vanha ja kokenut kilpa- ja safarikoira ja tuli meille valjakonvahvistukseksi ja eläkepäiviään viettämään. Lefa oli juossut nuorempana pitkän matkan kilpailuissa Yukon Questillakin asti kasvattajansa Joni Elomaan valjakossa ja oli erittäin upea koira. Aloitin valjakkoajon siis malamuuttivaljakolla ja pikkuhiljaa valjakosta muodostui malamuuteista ja siperianhuskeista koostuva sekavaljakko. Päätin lopulta kuitenkin jatkaa harrastusta siperianhuskeilla, koska siperianhuskeista on huomattavasti helpompi löytää minua luonteeltaan ja käyttöominaisuuksiltaan miellyttäviä koiria.

Kesällä 2016 minulle tuli mahdollisuus hankkia Ruotsista nuori alaskanhuskyuros Brave (Lowlandstrail Brave). Olin jo entuudestaan ajanut muiden alaskanhuskyvaljakoilla ja päätin ottaa omaankin valjakkooni yhden alaskanhuskyn vertailupohjaksi. Brave oli juossut Ruotsissa johtajana 16-koiran valjakossa ja Bravella on sukutaulussaan myös mm. Iditarod (2003) ja Finnmarkslopet 1000-kilpailujen (1999, 2001) voittajavaljakoissa juossut Skogens Takk sekä Finnmarkslopet 1000-voittaja 2001, 2004 ja Iditarod-voittaja 2003 ja 2005 Skogens Svarten.  

Keväällä 2023 laumaamme saapui rekikoirien lisäksi ensimmäinen seurakoira eli thulen minihusky Ressu. 
  

Koiratarhat

Koirat juoksemassa omalla pihalla


Harrastamme koirien kanssa valjakkoajoa ja vuodenajasta ja hieman myös lumitilanteestakin riippuen koirien kanssa mennään joko mönkijällä, kärryllä, reellä tai kickbikella/kicksparkilla. Valjakkotouhujen lisäksi olen harrastanut myös tottelevaisuuskoulutusta ja käynyt myös Kennelliiton tottelevaisuuskoulutusohjaaja-kurssin vuonna 2009, mutta valjakon kasvamisen myötä tokoharrastus on jäänyt taka-alalle ja ensisijainen harrastukseni on valjakkoajo ja kaikenlainen muu luonnossa liikkuminen ja retkeily. Silloin tällöin kilpailen myös valjakollani ja olen kisannut aina yhden koiran luokasta kuuden koiran luokkaan asti. 

Kennelnimi Yaye-Non on myönnetty minulle vuonna 2008. Nimi tulee jo edesmenneen lellikkini Nanuqin virallisesta nimestä (Mukluk Yaye-Non) ja on potawatomia ja tarkoittaa "nauravaa/naurua" ja mielestäni kuvastaa hyvin malamuuttien ja huskien iloista ja elämänhaluista luonnetta ja on siksi kennelnimeksi valittu. Olen kasvattanut tähän mennessä yhden vuonna 2019 syntyneen siperianhuskypentueen, josta meille jäi kotiin neljä pentua. 


Yhteystiedot: anna.rajasilta (at) gmail.com 





Taivalsprint 2015 © Tanja Loukusa

















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti