Karpaloiden aikaa

Marraskuu häämöttää jo ja syksyn väriloisto on suurimmaksi osaksi jo vaihtunut harmauteen. Aurinkoisia kauniita ulkoilupäiviä on syksyllä riittänyt, mutta nyt on siirtymä tähän vuoden pimeimpään aikaan. Maanantaina 24.10 rakas Kayimimme nukkui ikiuneen 14 vuoden ja 7 kuukauden iässä. Surun kanssa olemme kuitenkin samalla hyvin iloisia siitä, että Kayimi eli todella pitkäikäiseksi ja oli malamuuteille tyypillisesti hyvin valloittava persoona. Kayimi onkin ollut myös laumamme pitkäikäisin koira. 

Kayimi maaliskuussa 2022

Vielä saadaan jonkin aikaa odottaa reen jalaksille pääsyä. Nyt alkaa onneksi piakkoin juoksua tekevillä nartuilla juoksuaika olemaan kohta ohi ja lauma pääsee taas yhdessä ulkoilemaan ja juoksemaan. Syksyn aikana meillä oli, onneksi vain lyhyen aikaa, juoksutarha käyttökiellossa koirien osalta maa-ampiaisten poisto-operaation vuoksi. Yhtenä päivänä kesken koirien vapaana juoksuttelun huomasimme, että Joiku tassulla kovasti yritti pyyhkiä korvaansa ja korvassa oli kiinni ampiainen. Samalla huomasimme, että yhdessä kohtaa pihaa oli maassa useampia ampiaisia ja nopeasti löytyi myös pesätunnelin aukko. Koirat paimensimme nopeasti takaisin tarhoihin eivätkä ampiaiset olleet onneksi päässeet pistämään kuin Joikua lievästi. Joikulla turposi vain silmäkulma ja Joiku sai varmuuden vuoksi myös apua kyytableteista ja tällä selvittiin. Ampiaisten pesän tuhoaminen vaati useamman kaivuukerran ja maasta lopulta löytyi yksi aivan valtava pesä ja toinen pienempi sivurakennus. 

Ennen talven saapumista löytyy luonnosta vielä loppusyksystäkin kerättävää karpaloiden ja sienten merkeissä. Vaikka kerättävää ei aina löytyisikään, on luonnonkierron merkkien seuraaminen mukavaa ja koiratkin nauttivat valjakkotreenien lisäksi myös muusta ulkoilusta yhdessä ihmisten kanssa ja huskyt sopivatkin hyvin ulkoilukavereiksi Suomen jokaiseen vuodenaikaan. 

Karpalosuolla, jossa myös Demille maistuivat karpalot

Variksenmarja

Karpaloita

Dante

Kedon kukkaset

Tässä vielä muutama kesäkuva lisää :)

Joiku

Polar

Dante 

Villi saunakukkaniitty 

Tervehdys syksy!

Kylläpäs on taas vierähtänyt aikaa sitten viime blogipäivityksen! Kesä tuntui menevän hujauksessa ja nyt ollaankin jo syyskuussa. Keväällä ja kesällä meillä oli laumassa valitettavasti vastoinkäymisiä. Ensin Susi sairastui keväällä kohtutulehdukseen, josta Susi onneksi toipui hyvin. Susi leikattiin heti kohtutulehduksen tultua ilmi ja hoito-ohje kohtutulehdukseen nykyisin onkin suoraan leikkaus. Emme muutenkaan olisi halunneet lähteä kokeilemaan epävarmaa lääkityshoitoa vaan leikkaus oli Suden kannalta nopeamman ja varmemman toipumisen vaihtoehto. Kohtutulehdushan voi olla koiralle hengenvaarallinenkin ja siihen on syytä suhtautua vakavasti. Suden leikkaus sujui hyvin ja Susi sai toipumisen ajan viettää sisäkoiran elämää. Susi nopeasti ottikin sisäkoiran elkeet haltuun ja halusi nukkua yöt sängyssä meidän välissä. 

Kesän aikana myös valitettavasti menetimme rakkaan ystävämme ja laumamme jäsenen Danjan. Danjalla leikattiin alkutalvesta virtsakiviä ja samalla oli tarkoitus poistaa myös kohtu ja yksi epäilyttävä maitorauhanen. Maitorauhasessa ei ollutkaan onneksi mitään häikkää, mutta leikkauksen yhteydessä eläinlääkäri huomasi Danjan suoliston näyttävän oudolta ja suolistossa todettiin olevan jokin tarkemmin määrittämätön krooninen suolistotulehdus. Suolistotulehdus ei ollut aiheuttanut Danjalle ihme kyllä mitään oireita, joten tämä oli aikamoinen yllätys ja eläinlääkärikään ei ollut vastaavan näköistä suolistoa ennen nähnyt. Danja toipui leikkauksesta, mutta krooninen suolistotulehdus tarkoitti pysyvää päivittäistä lääkitystä ja ruokavaliomuutosta ja vitamiinitäydennystä ja Danjan ennuste jäi epävarmaksi. Danja oli kuitenkin virkeä oma itsensä ja eläinlääkäri arveli, että Danja voisi joko elää vielä pitkään tai vointi voisi nopeasti huonontua. Parasta siis oli katsoa päivä kerrallaan ja seurata miten Danjan vointi kehittyisi. Valjakosta Danja jäi jo eläkkeelle virtsakivioireiden tultua ilmi ja virtsakivileikkausta odotellessaan. Danja oli kuitenkin muiden koirien treenikauden loppuun asti keväälläkin edelleen itse sitä mieltä, että hän on rekikoira ja olisi aina kovasti halunnut lähteä valjakkoon mukaan. Pihassa vapaana ja ulkoilulenkeillä Danja oli käytökseltään aivan normaalin oloinen ja juoksenteli ja leikkikin muiden kanssa. Vaikka Danjan jouduimmekin nyt liian aikaisin hyvästelemään olemme kuitenkin tyytyväisiä siitä, että leikkaus soi Danjalle ns. lisäaikaa ja tämä lisäaika oli Danjalle hyvää elämää. Koirien omistamiseen liittyy aina kaiken ilon lisäksi myös surua ja joskus vaikeitakin päätöksiä. 

Kesähelteet ovat onneksi jo takana päin ja viileämpien kelien myötä itsekin jaksaa taas liikkua paremmin koirista puhumattakaan. Ei tässä sentään kesää täysin laakereilla ole lepäilty vaan perinteisiä kesäaktiviteetteja on koirien kanssa tehty aina lämpötilat huomioiden. Alla muutamia kuvia kesäretkiltä. 

Aleksi, Joiku ja Danja Danjan viimeiseksi jäänellä retkellä.

Tiuku

Danja 5.12.2012-11.6.2022

Rakas ystävämme ja laumamme jäsen Danja on nukkunut pois. Danja sai elää täyttä ja aktiivista elämää lähestulkoon loppuun saakka, vointi aivan lopussa vasta äkillisesti huononi vanhuudessa ilmenneen kroonisen suolistovaivan vuoksi. 

Silmätarkastustuloksia

Kävimme eilen "pentujen" kanssa virallisissa silmätarkastuksissa ja 

Yaye-Non Dasher Dante ("Dante")

Yaye-Non Sonic Boom ("Polar)

Yaye-Non Speed Of Light ("Tiuku")

Yaye-Non Like Wind I Go ("Susi")

kaikilla terveet silmät! Myös Yaye-Non Eat My Dust ("Naava", om. Marko & Minna Pasanen) aiemmin talvella tutkittu terveeksi! Varsin mukavia tuloksia siis.

Susi ja Brave

Kayimi 14 vuotta!

Tänään laumamme vanhin koira Kayimi (Kataum Inua's Kayiminnar) täyttää tänään 14 vuotta! Teräsmummeli Kayimi on päässyt malamuutille varsin kunnioitettavaan ikään. Kayimilla on hieman tahti hidastunut nuoruuden päivistä, mutta Kayimi nauttii edelleen ulkoilusta ja ruokahalukin on ennallaan. Paljon onnea ihanalle Kayimille! 

Mini-Kayimi 

Koirat nauttimassa talvipäivästä

Tiukun niskavillat ovat jo ihan kuolassa, mutta lisää pitäisi Demin mielestä leikkiä :)

Emo-Joiku hoitaa Sutta

Halti

Dante

Veljekset Dante ja Polar mylläämässä, hurjasta ilmeestä huolimatta tämäkin on täysin leikkiä :)

Lunta riittää taas!

Lunta riittää taas yllin kyllin Valtteri-myrskyn jäljiltä ja paraikaa sataa vielä lisääkin. Tänään aamulla ehdittiin saada valjakolla reittiä juuri tasattua, mutta saapa nähdä onko huomenna taas ura kokonaan kateissa uuden lumen alla. Mukavaa kuitenkin, että lunta taas riittää vaikka uria joutuukin aina lihas/koiravoimin pitämään yllä ja se on välillä melko raskasta. Tammikuun puolella ehti jo hetken aikaa näyttää huonolta, kun urat ja lumi sulivat kokonaan.

Rekiajelulla tammikuussa. Nyt lunta onkin jo paljon enemmän. 

Meillä on tällä viikolla lumimyrskyn lisäksi ollut muunlaistakin jännitysnäytelmää, sillä Joiku sai voimakkaan allergisen reaktion perusrokotteiden (rabies+kolmoisrokote) jälkeen noin tunti (kenties hieman ylikin) rokotusten antamisesta. Joikun silmänympärykset ja kuono alkoivat nopeasti turpoamaan ja Joikulla tuli myös punotusta ja kutinaa kauttaaltaan ja muuttui käytökseltään tosi levottomaksi ja Joikulla varmasti olikin tosi tukala olo. Päivystävän eläinlääkärin ohjeen mukaan Joiku sai kotona kyytabletteja, joiden avulla tilanne helpottui ja päivystysreissua ei tarvittu. Joiku nukkui vielä yön yli seurannassa sisällä tiiviisti jalkopäässä maaten, vaikka turvotus olikin yöhön mennessä hävinnyt. Kenties Joiku itsekin oli ihmeissään tapahtuneesta ja halusi vielä turvaa vaikka paksun talviturkin kanssa luulisi olleen kuuma maata ihan jalkopäässä.

Joiku

Toisella mukana rokotettavana olleella koiralla Haltilla ei tullut mitään ja onneksi Joikukin oli rokotusten jälkeen talossa sisällä meidän ihmisten kanssa, jolloin reaktio huomattiin heti. Paljon huonomminkin olisi voinut käydä, jos hengitystiet olisivat alkaneet turpoamaan ja samoja rokotteita on Joiku tietysti aikaisemminkin saanut ilman mitään oireita. Seuraavana päivänä keskustelin vielä eläinlääkärin kanssa tapahtuneesta ja eläinlääkäri lupasi tehdä ilmoituksen Fimealle ja välitti vielä rokotefirman eläinlääkäriltä saadun tiedon, että näissä rokote-erissä ei olisi ollut tiedossa normaalia enemmän reaktiota. Sitä, miksi joillekin yksilöille tulee reaktio ja toiselle ei, ei tiedetä kunnolla ja Joikun voi kuulemma myöhemminkin rokottaa samalla rokotteella. Normaalisti allerginen reaktio tulee yleensä 15 minuutin kuluessa rokotuksesta, mutta nyt tosiaan reaktioon meni noin tunti, hieman ylikin. Tämä tarina siis varoituksena kaikille lukijoille, että seuranta rokotusten jälkeen kannattaa tosiaan ottaa vakavasti ja seurata koiraa riittävän pitkään, vaikka harvinaista onkin, että näin käy eikä siis laittaa koiraa takaisin esimerkiksi ulkotarhaan itsekseen (kuten rekikoirista suurin osa pääasiassa ulkona asuu).

Valjakkoajon lisäksi talvesta on nautittu myös muuten ulkoillen ja alla muutama kuva retkestä lähilaavulle. Jouduimme laavulle päästäksemme jonkin matkaa rämpimään myös umpihangessa, joten saimme myös nauttia laavusta täysin rauhassa muilta kulkijoilta. 

Retkikoira Tiuku