Marraskuu häämöttää jo ja syksyn väriloisto on suurimmaksi osaksi jo vaihtunut harmauteen. Aurinkoisia kauniita ulkoilupäiviä on syksyllä riittänyt, mutta nyt on siirtymä tähän vuoden pimeimpään aikaan. Maanantaina 24.10 rakas Kayimimme nukkui ikiuneen 14 vuoden ja 7 kuukauden iässä. Surun kanssa olemme kuitenkin samalla hyvin iloisia siitä, että Kayimi eli todella pitkäikäiseksi ja oli malamuuteille tyypillisesti hyvin valloittava persoona. Kayimi onkin ollut myös laumamme pitkäikäisin koira.
 |
| Kayimi maaliskuussa 2022 |
Vielä saadaan jonkin aikaa odottaa reen jalaksille pääsyä. Nyt alkaa onneksi piakkoin juoksua tekevillä nartuilla juoksuaika olemaan kohta ohi ja lauma pääsee taas yhdessä ulkoilemaan ja juoksemaan. Syksyn aikana meillä oli, onneksi vain lyhyen aikaa, juoksutarha käyttökiellossa koirien osalta maa-ampiaisten poisto-operaation vuoksi. Yhtenä päivänä kesken koirien vapaana juoksuttelun huomasimme, että Joiku tassulla kovasti yritti pyyhkiä korvaansa ja korvassa oli kiinni ampiainen. Samalla huomasimme, että yhdessä kohtaa pihaa oli maassa useampia ampiaisia ja nopeasti löytyi myös pesätunnelin aukko. Koirat paimensimme nopeasti takaisin tarhoihin eivätkä ampiaiset olleet onneksi päässeet pistämään kuin Joikua lievästi. Joikulla turposi vain silmäkulma ja Joiku sai varmuuden vuoksi myös apua kyytableteista ja tällä selvittiin. Ampiaisten pesän tuhoaminen vaati useamman kaivuukerran ja maasta lopulta löytyi yksi aivan valtava pesä ja toinen pienempi sivurakennus.
Ennen talven saapumista löytyy luonnosta vielä loppusyksystäkin kerättävää karpaloiden ja sienten merkeissä. Vaikka kerättävää ei aina löytyisikään, on luonnonkierron merkkien seuraaminen mukavaa ja koiratkin nauttivat valjakkotreenien lisäksi myös muusta ulkoilusta yhdessä ihmisten kanssa ja huskyt sopivatkin hyvin ulkoilukavereiksi Suomen jokaiseen vuodenaikaan.
 |
| Karpalosuolla, jossa myös Demille maistuivat karpalot |
 |
| Variksenmarja |
 |
| Karpaloita |
 |
| Dante |
