Naava

Sain jaettavaksi upeita kuvia kuvaaja Kimmo Virkin ottamana kasvatistani Naavasta (Yaye-Non Eat My Dust, om. Marko & Minna Pasanen) kisaamassa Markon valjakossa Jämin sulanmaan SM-kisoissa 16-17.10. Naava on kuvissa johdossa tummempi koira, valjakossa mukana myös Naavan kaksi serkkua eli Paven pennunpennut Jafar ja Ylva. Sijoitus 8/11 siperianhuskyvaljakoista. 

Koirien ilmeestä näkee, että hauskaa on :)

Syksyn kuulumisia

Syksyn tuulet puhaltavat ja väriloisto on ollut tänä syksynä erityisen upea ja ulkoilukelit ovat olleet suotuisia. Sieniä ja marjoja on kerätty ahkeraan tahtiin ja nautittu on myös valjakolla ajosta. Nuoret koirat ovat harjoitelleet mukavalla menestyksellä myös johtajan paikkaa, tällä hetkellä narttujen juoksut tosin hieman sotkevat kokoonpanoja ja on ajettu erikseen uros- ja narttuvaljakoita huomioiden myös vielä suhteellisen lämpimät ilmat suhteutettuna myös ilmankosteuteen. 

Elokuun lopussa Haltia pääsi ikävä kyllä puremaan kyy ja vielä omassa pihassa. Koko lauma oli pihalla juoksemassa vapaana ja Haltin lisäksi myös muut koirat ehtivät huomata kyyn, mutta onneksi muut koirat välttyivät puremalta. Haltin oireet jäivät onneksi hyvin lieviksi, oikeastaan vain kuonoon tuli hieman turvotusta, joka sitten valui alemmas kaulaan. Halti sai eläinlääkärissä nestehoitoa ja kipulääkettä ja verikoeseurannassakin oli kaikki hyvin. 

Polariakin on jouduttu käyttämään eläinlääkärissä, sillä syksyn huskyerkkarissa näyttelytuomari antoi Polarille hylätyn kivesvikaisuuden vuoksi. Polar ei kuitenkaan ole kivesvikainen, joten jouduimme heti näyttelyn jälkeisenä ensimmäisenä arkipäivänä viemaan Polarin eläinlääkäriin hakemaan kivestodistusta. Näyttelytulosta ei kuitenkaan voi Kennelliiton mukaan oikaista tai siitä valittaa, joten hylätty tulos pysyy Koiranetissä. Nyt siellä sentään näkyy myös kivestodistus. Tuomari ei kehässä valitettavasti sanonut minulle mitään "kivesvikaisuudesta" vaan jouduin kysymään syytä hylätylle tulokselle kehäsihteeriltä. Jos tuomari olisi sanonut jotain minulle, olisi voinut arvostelun pyytää keskeyttämään kunnes "kivesvikaisuus" olisi voitu selvittää. Sekä Polarilla, että veljellään Dantella on kivekset olleet laskeutuneena jo ennen luovutusikää ja tämän on eläinlääkärikin vahvistanut jo pentutarkastuksen yhteydessä. Kivekset eivät ole koskaan kummallakaan seilanneet, joten en tiedä miten näyttelyssä voi näin käydä, mutta näköjään vaan voi. Harmillisesti nyt tuli yli 300 km ajoa ihan turhaan ja lisäksi näyttelyn ilmoittautumismaksu ja eläinlääkärikäynnin maksu päälle pelkästään tämän hylätyn tuloksen vuoksi, vaikkei koiralla oikeasti edes ole kivesvikaa. Erkkarissa oli lisäksi myös esiintymässä kasvattini Naava (Yaye-Non Eat My Dust, om. Marko & Minna Pasanen), joka onneksi taas sai oikein arvostelun ja tuloksen käyttöluokasta eli laatuarvostelun "Erinomainen", tuomari oli eri kuin Polarin arvostellut tuomari. 

Hieman ikävästä näyttelyreissusta ja käärmeenpuremasta huolimatta syksyyn on mahtunut myös paljon kaikkea mukavaa. Lähiretkeilyn lisäksi on käyty myös hieman kauempanakin ihastelemassa syksyistä luontoa. Olemme käyneet mm. jälleen Torronsuon kansallispuistossa ihastelemassa suota syysasussaan ja liikkeellä oli sankoin joukoin muitakin ihmisiä ja kapeilla pitkospuilla sai vähän väliä väistellä ihmisiä koirineen. Loppumatkasta ei onneksi ollut enää ihmisiä niin paljon, joten sai kulkea vähän enemmän omassa rauhassa. 

Syksyn kuvia muutama tässä alla. 

Dante ja keltaisena loistavat puut

Suon väriloistoa 

Tummista pilvistä huolimatta ei pahasti kastuttu :)

Tiuku

Kilometri lautaa myöhemmin

Kesä on perinteisesti erilaisten rakennusprojektien aikaa ja näin oli meidänkin tiluksilla, sillä tänä kesänä oli vuorossa koiratarhojen suur-remontti ja vaihdoimme maapohjaiset tarhat lautalattiatarhoiksi. Tämä tarkoitti tietysti sitä, että tarhat piti purkaa kokonaan ennenkuin lautalattioita ja perustuksia pääsi rakentamaan. Elementtitarhojen purku kävi onneksi suhteellisen nopeasti, kaikissa tarhoissa olevat katokset vaativat hieman enemmän työtä. Purimme ja rakensimme tarhat kahdessa erässä, ensin toinen puoli tarhoista purettiin ja rakennettiin ja sen jälkeen toinen puoli. 

Aleksin isä suunnitteli meille hienot 3D-pohjapiirrokset tarhoista ja niiden avulla oli helppo sukutalkoiden voimin käydä tarhojen kimppuun. Suurin työ oli kuitenkin Aleksilla, joka monta päivää rehki menemään yli 30 asteen helteillä! Lopputuloksena on nyt aivan uskomattoman hienot tarhat ja koiratkin vaikuttavat tyytyväisiltä uusiin tarhoihinsa. 

Uudet tarhat.

Lautalattiatarhat paitsi näyttävät siisteiltä, mutta myös mahdollistavat koirien pitämisen maa/sorapohjaisia tarhoja puhtaamassa ja kuivemmassa ympäristössä. Näin myös koppeihin ei juuri kulkeudu hiekkaa. Toki myös hyvät maa/sorapohjaiset tarhat ovat koirille asianmukaiset hyvät tilat eli lautapohjaiset tarhat eivät tietenkään ole ainoa hyvä vaihtoehto. 

Joskus jotkut huskyt/muunkin rotuiset koirat saattavat syödä kiviä, lautalattiatarhoissa tämä ei onnistu. Myös aitoja luita syödessä kiviä ei vahingossakaan tartu luihin kiinni ja vahingoita koiran hampaita. Lautalattiatarhoista ei pääse kaivautumalla karkuun, mutta myöskään pihoille mahdollisesti eksyvät vierailijat eivät pääse kaivautumaan tarhoihin. Lautatarhoja voi pestä painepesurilla ja tarhat kuivuvat nopeasti, tärkeää on huomioida riittävä rako lautojen välissä ja lattian tulee olla myös tarpeeksi irti maasta, jotta pohja tuulettuu ja pysyy kuivana. Tarhoissa ei tarvitse kaivella, koska koirat pääsevät päivittäin juoksemaan vapaana ja pääsevät siinä ohessa myös toteuttamaan kaivamisen tarvettaan. 

3D-piirroksia.

Vanhat tarhat purettu ja työ on lähtenyt käyntiin. 

Työ etenee. 

Tarhat ovat rinteessä ja ekstratueksi laatat kiinnitettiin vielä maahan kiinni metallitangoin. Tukipuun alla bitumikate eristämässä. 

Katoksen tukitolppa tarjoaa ns. kusipuun uroksille ja katokset suojaavat myös koppeja ja tuovat varjoa. Kopin kautta ei myöskään pääse hyppäämään karkuun. 

Dante tyytyväisenä uudessa tarhassaan kera rullaluun. 

Heinäkuu

Sadepäivän myötä on taas aikaa päivitellä blogia ja sadetta onkin jo tovi odoteltu, sillä pitkät helteet ovat kuivattaneet luontoa toden teolla ja sade tulee nyt enemmän kuin tarpeeseen. Mustikkasato jäänee kehnoksi monessa osassa Suomea, pihalla taas viinimarjapensaiden oksat ovat notkuneet marjoista ja koiratkin ovat käyneet maistelemassa omaa osuuttaan marjoista. Omenoiden kypsyyttä ovat koirat myös käyneet ahkerasti tarkastamassa. Onneksi pihalla kasvaa syötävää sen verran paljon, ettei koirien puuhailut ja omatoimiset herkuttelut haittaa ja meille ihmisille riittää silti hyvin satoa. Tomaatteja ja kurkkuja on tosin saanut hieman pitää silmällä :) 

Kesäilta

Kesä on sujunut koirien kanssa rennosti touhutessa ja koirien kanssa on liikuttu luonnossa helteen sallimissa rajoissa. Koirat ovat myös normaaliin tapaan juosseet päivittäin juoksutarhassa/pihatiluksilla vapaana ja saaneet itse määritellä liikkumistahtiaan kuumina päivinä. Joikun ja Ivanin "pennut" ovat myös täyttäneet viime viikolla jo kaksi vuotta! Kaksi vuotta on kulunut hurjan nopeasti ja pienistä palleroista on kasvanut ihania, aktiivisia ja tarmokkaita nuoria rekikoiria. 

Kesän aikana on tehty ahkerasti töitä myös uusien koiratarhojen parissa, josta lisää juttua myöhemmin. 

Alla muutamia kuvia retkestä Torronsuon kansallispuistoon. 

Polar (Yaye-Non Sonic Boom)

Hilla

Tauolla. Polaria naurattaa.

Juolukka

Karpaloita kypsymässä

Alkukesän tunnelmia

Kesä on taas täällä. Junioreiden eli Danten, Polarin, Suden ja Tiukun ensimmäinen kausi on ohi ja koirilla on nyt meneillään lomakausi valjakkotreeneistä. Junioreista jokainen on osoittautunut erittäin lupaavaksi nuoreksi rekikoiran aluksi ja jokaiselta on löytynyt huimaa intoa valjakossa työskentelyyn. Muutaman kerran niitä on jo kokeiltu hieman johdossakin hyvällä menestyksellä ja toiveissa olisikin, että niistä löytyisi myös johtaja-ainesta. Aika näyttää miten lopulta käy, mutta olen erittäin tyytyväinen niiden ensimmäiseen kauteen. 

Vaikka huskyt ovatkin arktisia rekikoiria, myös ne selvästi nauttivat kesästä ja kesän puuhista. Koirien oma allas on taas "hittituote" ja koirat käyvät siellä monta kertaa pulikoimassa kesken päivittäisten juoksuleikkien. 

Perinteisellä alkukesän suopursuretkellä on myös käyty ja ihasteltu kukkivia suopursuniittyjä ja suopursujen huumaavaa tuoksua. Nyt on hyvä aika lähteä suolle. 

Joiku voikukkaniityllä

Susi

Tiuku suopursujen keskellä

Suopursuja

Tupasvillaa

Kevättä pukkaa

Kevät on jo pitkällä ja ensimmäisiä sinivuokkoja ja leskenlehtiä puskee esiin maasta. Teerien soidinta on saanut jo pitkään seurata ja teerien pulputus kuuluu meillä aamuisin jopa sisälle asti. Joutsenetkin ovat saapuneet joelle ja suureksi ilokseni koirien juoksutusalueen viereen saapui eräänä päivänä myös jopa 23 kurjen joukko yötä viettämään! 

Keväisten luontohavaintojen lisäksi metsäkävelyllä löytyi todennäköisesti suden jättämä peuranraato. Ei siis meidän Suden vaan villin serkkunsa :) Ilves olisi toinen todennäköinen vaihtoehto, mutta tuttu metsästäjä arveli kysessä olleen todennäköisemmin susi ruokailujälkien perusteella. Susien mahdollinen alueella liikkuminen ei meitä häiritse ja susi kuuluu Suomen luontoon, joten tämä oli oikein mukava havainto. 

Reki on ollut jo pitkään varastossa, mutta koneelta löytyi vielä muutama julkaisemattomaksi jäänyt kuva talvelta. Vaikka talvi jäi lopulta (ainakin etelässä) hieman lyhyehköksi, oli onni päästä kuitenkin vihdoin taas kunnolla ajamaan reellä ja pennutkin pääsivät ensimmäisella ajokaudellaan reen eteen. 

Veljekset Polar & Dante

Susi

Susi

Dante

Uran aukaisua valjakolla